Tänään Snellussa (= Snellman-korkeakoulussa) huovutimme veden ja mäntysuovan avulla pääsiäistipuja - tai niitä niistä piti tulla, mutta tuli... no, pääsiäismuna - ainakin minulle :-)
Ensin tehtiin kuiva pallo lampaanvillasta. Sitä sitten alettiin kastelemaan kuumalla vedellä ja saippuoimaan mäntysuovalla. Jossain vaiheessa palloa oli tarkoitus muokata tipun muotoiseksi, mutta jostain syystä minun tipuni muoto hävisi joka kerta ja huomasin taas tekeväni pääsiäismunaa. Kenties tämä johtui siitä, että olen tällä viikolla miettinyt, voisiko virkaten saada aikaiseksi soikean munan. Olen vaan sellaisella "vaihteella", että en osaa tehdä nyt tipuja :-)
No mutta, pitihän sitä tipuakin vielä yrittää kuitenkin. Aikaa oli sen verran vähän jäljellä, että keskenhän se jäi, mutta tärkeintä olikin se tunne siitä, miltä tuntuu, kun villa pallo tosiaan muutti muotoaan joksikin muuksi, joka tälle kertaa muistutti tosiaan tipua - no, ainakin enemmän kuin ensimmäinen yritys :-)
Mahdollista olisi ollut huovuttaa päällimmäinen kerros keltaiseksi keltaisella villalla ja tehdä myös tipulle silmät ja nokka, mutta aika loppui kesken. Taas sain kuitenkin jonkinlaisen kokemuksen siitä, mitä lapset (ehkä?) kokevat steinerpäiväkodeissa ja steinerkouluissa kädentöitä tehdessään.
Jokin aika sitten virkkasimme Snellussa palloja. Kaikki tekijät olivat aikuisia, mutta opettajan mukaan ryhmässä tuli esiin steinerkoulun luokan koko kirjo. Joku teki pallon tosi nopeasti, joku todella hitaasti puraten useaan kertaan (kuten minäkin...) ja joku siltä väliltä. Ja mikä oivalluksen tunne siitä tulikaan, kun työ lopulta omasta mielestäkin alkoi oikeasti muistuttaa palloa.
Mielenkiintoista on ollut tehdä myös niitä taiteellisia töitä, joissa kaikille on annettu samanlaiset ohjeet ja miten monia erilaisia lopputuloksia niillä samoilla ohjeilla onkaan syntynyt... Tämä on näkynyt selkeästi esimerkiksi maalauksissa. Ensimmäisen talven savityötkin olivat hyvinkin erilaisia, vaikka ohjeet olivat samat. Savitöitä vaan ei säilytetty, vaan työt piti murentaa takaisin savisäkkiin. Vaikka omat työt eivät omasta mielestä mitään kovin ihmeellisiä taideteoksia olleetkaan, ei niiden rikkominen tuntunut kovin kivalta...
Kohta juna saapuu Kouvolaan, joten tässä oli kaikki tälle kertaa. Lisää käsitöitä, kuten virkattuja palloja ja kenties niitä pääsiäismuniakin, sekä kaikenlaista muutakin tulee taas piakkoin. Kommentteja saa jättää ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukisin mielelläni mielipiteesi tästä blogista. Voit myös jättää ehdotuksia siitä, mistä steinerpedagogiikkaan liittyvistä asioista haluaisit jatkossa lukea kirjoituksiani. Tai halutessasi voit vain jättää tervehdyksen, että olet käynyt täällä :-)