Nyt olen kirjoittanut monta kirjoitusta lähinnä minusta ja/tai minun kädentöistäni. Kohta joku varmaan jo ajattelee, että onpa itserakas, kun kirjoittaa vain itsestään koko ajan... Ei se kuitenkaan sitä ole - olen kerrassaan niin innoissani siitä kaikesta, mitä steinerpedagogiikka on omaankin elämääni tuonut, että haluan jakaa sen toisten kanssa tämän blogin kautta.
Ja taas seuraa tekstiä "Minä, minä, minä..." :-) No ei sentään - ainakaan pelkästään... Snellman-korkeakoululla vietettiin avoimia ovia 14.03.2015. Menimme normaalisti opiskelemaan perjantai-iltana. Työviikko oli ollut kiireinen, kuten siihen asti noin kuukauden (opetustunteja n. 27-29 / viikko) ja olin melkoisen väsyksissä viikon jälkeen. Kuitenkin Snelluun päästyäni väsymys unohtui ja tilalle tuli into siitä, kun sai olla tutussa porukassa ja tehdä mukavia asioita yhdessä. Ilta toi kuitenkin mukanaan taas saman asian kuin niin monesti aiemminkin - kiireinen viikko takana ja paljon kaikenlaisia asioita lyhyen perjantai-illan aikana - mitä tapahtui - kun oli aika käydä nukkumaan, olo oli melkoisen rauhaton, vaikkakin väsynyt. Mitä tekisin - lukisin kirjaa? No eeeei, olin liian väsynyt lukemaan. En olisi pystynyt keskittymään mihinkään kirjaan kuitenkaan. Otin esiin villalankaa ja virkkuukoukun ja tulos oli seuraava :-)
Siis tuo kaikkein pienin violetti pallo tuossa yllä olevassa kuvassa. Tytöiltä olin saanut tehtäväksi virkata käärmeitä erään kirjan ohjeen mukaan, mutta jotenkin olo oli silloin perjantai-iltana sellainen, ettei mikään ohjeen mukaan virkkaaminen tuntunut hyvältä ajatukselta. Pieni pallo sai pallon (tai ainakin melkein pallon) muotonsa hyvin helposti ja nopeasti ja oli juuri sopivankokoinen iltatyö. Heti, kun sen sain valmiiksi, alkoi nukuttaa todella makeasti :-)
Lauantaina 14.03. meillä ei ollutkaan opintoja ja avoimet ovetkin alkoivat vasta klo 11:00. Mitä tekisin siihen saakka... Tuloksena oli yllä olevan kuvan toiseksi suurin violetti pallo :-)
Kuvan omenapallo ja suurin violetti pallo, ovat toisten opiskelijoiden tuotoksia, mutta keskikokoinen violetti-punainen pallo on minun. Snellussa palloa virkatessa pallosta ei tahtonut millään tulla palloa. Sain neuvoja, että virkatessa pitää seurata koko ajan muotoa ja tehdä lisäyksiä ja kavennuksia tarpeen mukaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Virkkasin - purkasin - virkkasin - purkasin - osa tuotosten aluista päätyi lopulta keskikoisen pallon sisälle täytteeksi... Keskikokoisen pallon tein lopulta kotona - rauhassa, ilman mitään kiirettä mihinkään suuntaan. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta koin tekiessäni uskoakseni vastaavan oivalluksen kuin peruskoululainen lapsi, kun oikea muoto alkoi syntyä... Oli se aika ihana tunne... :-)
Edellä oleva virkkausesimerkki on yksi niistä, joita voinen jatkossakin käyttää, kun olo on rauhaton ja keskittymiskyvytön. Toinen omalla kohdallani toimiva esimerkki rauhattoman olon lievitykseen liittyy tähän:
Kyseessä on harjanvarsi, koko 1400 x 24. Mitähän omaa oloa rauhoittavaa tällä voisi tehdä? Enkä nyt puhu mistään rauhattomaan oloon syypäiden paukuttamisesta tms. ... Ihan käytän tätä yksikseni, mutta mihin... Arvauksia saa esittää kommentoimalla... ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukisin mielelläni mielipiteesi tästä blogista. Voit myös jättää ehdotuksia siitä, mistä steinerpedagogiikkaan liittyvistä asioista haluaisit jatkossa lukea kirjoituksiani. Tai halutessasi voit vain jättää tervehdyksen, että olet käynyt täällä :-)