Muisteluita meidän steinerpolun alkutaipaleelta

Muistelin tässä niitä aikoja, kun esikoisemme oli menossa esikouluun ja pohdin, olisiko joku toisen tyyppinen esikoulu kunnallista esikoulua parempi. Tiesin, että Kouvolassa on kaksi steinerpäiväkotia ja steinerkoulu. Olin tutustunut melko pikaisesti steinerpedagogiikkaan suorittaessani kasvatustieteen perusopintoja Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Lisäksi eräs äiti oli laittanut minulle silloin tällöin tekstiviesteillä mainoksia Kymenlaakson steinerkoulun tapahtumista, kun vanhempi tyttäremme (nyt 10v) oli vauva. Silloin en koskaan mennyt mihinkään myyjäisiin tai muihinkaan tapatumiin, mutta jotenkin ne kaikki viestit jäivät jonnekin sisimpääni itämään. Olen näin jälkikäteen miettinyt, että mikä niissä tekstiviesteissä oikein jäi itämään. Ehkä se oli se yhteisöllisyys (tai millä sanalla sitä kuvaisi), mikä niistä "paistoi läpi", yhdessä tekeminen omien lasten hyväksi.

 

Asioita, joita jo keväällä 2010 mielessäni pyörittelin, olivat mm. se, mitä ihmettä oikein on antroposofia ja miten se vaikuttaa lapsiin päiväkodeissa ja kouluissa, miten järjestäisimme lasten kuljetukset, jos steinereskariin/steinerkouluun päätyisimme, miten saisimme tukimaksut maksettua, miten hoitaisin osallistumisen kaikkiin niihin varainkeruutapahtumiin, joita päiväkodeissa ja koulussa järjestetään, ... Asioita pyöri mielessä melkoisesti ja netistä löytyi lukuisia keskustelupalstoja, joiden keskusteluissa steinerpäiväkodeista ja varsinkin steinerkouluista tunnuttiin keskustelevan vain negatiiviseen sävyyn. Keskusteluista sai lukea miten valtavan paljon vanhemmat joutuvat osallistumaan varainkeruutapahtumiin ja miten lapset eivät opi steinerkouluissa yhtään mitään tai oppivat vain jotain "huuhaata".

 

Melko pian ymmärsin, että useissa nettikeskusteluissa joku nosti esiin pieniä paloja steinerpedagogiikasta ilman ympäröivää kokonaisuutta. En tiedä, tekikö joku sitä tahallaan vai silkkaa ymmärtämättömyyttään. Steinerpedagogiikkaan liittyy monia erityispiirteitä, jotka asiayhteydestä irrotettuina voivat vaikuttaa hyvinkin eriskummallisilta. Lähinnä nyt mieleeni tulevat esimerkiksi puheet enkeleistä ja yliluonnollisesta (tai millä sanalla sitä kuvaisi). Nämä ovat sellaisia asioita, joita oman kokemukseni mukaan esiintyy lauluissa ja riimeissä, mutta eivät meidän tytöt ainakaan ole tulleet vanhemmille kertomaan, että koulussa kerrottiin, että enkeleitä kulkee meidän joukossa tms. Vanhempi tyttäremme kyllä puhui ensimmäisellä luokalla ollessaan, ettei koulussa opi mitään - siellä vain leikitään ja lallatellaan... Kuitenkin hän oppi lukemaan ensimmäisen luokan aikana, osaa kertotaulut ainakin kymmeneen saakka, osaa paljon enemmän englantia kuin minä neljännellä luokalla osasin, osaa venäjää yllättävän paljon (vaikka ei kuulemma venäjästä tykkää yhtään) ja vielä paljon muuta, josta äiti ei taida tietääkään :-) (Ja nyt en puhu kiroilusta, nettikiusaamisesta yms. negatiivisista asioista.)

 

Nuorempi tyttäremme muistuttaa luonteeltaan isoäitiäni - kaikesta tuntuu ensin löytyvän negatiivinen puoli. Oppimisestaankin tyttö monesti tuskastuneena toteaa: "En opi tota ikinä" tai "En minä kuitenkaan opi". Kuitenkin hänkin osaa jo englannin sekä venäjän sanoja, kirjaimet, numerot, laskuja, tunnistaa sanoja, vaikka ei ihan vielä osaakaan lukea jne. Useampaan kertaan olen huomannut, että molemmat tyttäremme ovat oppineet leikkiessään ja lallatellessaan asioita huomaamattomasti niin, etteivät ole edes itse huomanneet oppineensa. Tällainen oppiminen lienee sitä luonnollista oppimista monelle lapselle.

 

Siitä, ettei nuorempi tyttäremme vielä ensimmäisen luokan keväällä osaa lukea, en ole huolissani. Hän on syntynyt loppuvuodesta ja esimerkiksi hampaatkin ovat vasta alkaneet lähteä. Steinerpedagogiikassa yksi oleellinen piirre on se, että lapsille pyritään opettamaan asioita siten, kun he ovat siihen valmiita. Hampaiden lähtemistä pidetään merkkinä kouluvalmiudesta. Kuitenkin koululuokat alkavat kerran vuodessa ja hampaiden lähtöjä alkaa lapsilla ympäri vuoden. Kaikki samana vuonna koulunsa aloittavat lapset eivät ole yhtä valmiita koulua aloittamaan juuri elokuussa ja toisaalta kouluunmenon lykkääminenkään vuodella ei kuitenkaan välttämättä ole järkevää, koska sitten taas lapsi saattaisi olla melko paljon vanhempi kuin toiset lapset luokalla ja joutua myös eroon kavereistaan, jotka ehkä ovat olleet samassa päiväkodissa / esikoulussa.

 

Jaaha, nyt on aika "juossut" sitä kyytiä, että on aika lähteä hakemaan nuorempaa tytärtä koulusta. Ajatukset lähtivät sellaiseen laukkaan näiden steinerasioiden suhteen, että en tiedä sainko puoliakaan ajatuksistani vielä kirjoitettua. No, tästä on hyvä jatkaa. Ehkäpä jatkossa alan lueskelemaan taas netin keskustelupalstoja ja otan sieltä aina yhden yksittäisen ajatuksen/väitteen tarkempaan tarkasteluun. Toiveita saa esittää kommentoimalla kirjoituksiani ;-)

Lisää muodonmuutoksia sekä arjen kiirettä ja kiireen rauhoitusta...

Nyt olen kirjoittanut monta kirjoitusta lähinnä minusta ja/tai minun kädentöistäni. Kohta joku varmaan jo ajattelee, että onpa itserakas, kun kirjoittaa vain itsestään koko ajan... Ei se kuitenkaan sitä ole - olen kerrassaan niin innoissani siitä kaikesta, mitä steinerpedagogiikka on omaankin elämääni tuonut, että haluan jakaa sen toisten kanssa tämän blogin kautta.

 

Ja taas seuraa tekstiä "Minä, minä, minä..." :-) No ei sentään - ainakaan pelkästään... Snellman-korkeakoululla vietettiin avoimia ovia 14.03.2015. Menimme normaalisti opiskelemaan perjantai-iltana. Työviikko oli ollut kiireinen, kuten siihen asti noin kuukauden (opetustunteja n. 27-29 / viikko) ja olin melkoisen väsyksissä viikon jälkeen. Kuitenkin Snelluun päästyäni väsymys unohtui ja tilalle tuli into siitä, kun sai olla tutussa porukassa ja tehdä mukavia asioita yhdessä. Ilta toi kuitenkin mukanaan taas saman asian kuin niin monesti aiemminkin - kiireinen viikko takana ja paljon kaikenlaisia asioita lyhyen perjantai-illan aikana - mitä tapahtui - kun oli aika käydä nukkumaan, olo oli melkoisen rauhaton, vaikkakin väsynyt. Mitä tekisin - lukisin kirjaa? No eeeei, olin liian väsynyt lukemaan. En olisi pystynyt keskittymään mihinkään kirjaan kuitenkaan. Otin esiin villalankaa ja virkkuukoukun ja tulos oli seuraava :-)

 

Siis tuo kaikkein pienin violetti pallo tuossa yllä olevassa kuvassa. Tytöiltä olin saanut tehtäväksi virkata käärmeitä erään kirjan ohjeen mukaan, mutta jotenkin olo oli silloin perjantai-iltana sellainen, ettei mikään ohjeen mukaan virkkaaminen tuntunut hyvältä ajatukselta. Pieni pallo sai pallon (tai ainakin melkein pallon) muotonsa hyvin helposti ja nopeasti ja oli juuri sopivankokoinen iltatyö. Heti, kun sen sain valmiiksi, alkoi nukuttaa todella makeasti :-)

 

Lauantaina 14.03. meillä ei ollutkaan opintoja ja avoimet ovetkin alkoivat vasta klo 11:00. Mitä tekisin siihen saakka... Tuloksena oli yllä olevan kuvan toiseksi suurin violetti pallo :-)

 

Kuvan omenapallo ja suurin violetti pallo, ovat toisten opiskelijoiden tuotoksia, mutta keskikokoinen violetti-punainen pallo on minun. Snellussa palloa virkatessa pallosta ei tahtonut millään tulla palloa. Sain neuvoja, että virkatessa pitää seurata koko ajan muotoa ja tehdä lisäyksiä ja kavennuksia tarpeen mukaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Virkkasin - purkasin - virkkasin - purkasin - osa tuotosten aluista päätyi lopulta keskikoisen pallon sisälle täytteeksi... Keskikokoisen pallon tein lopulta kotona - rauhassa, ilman mitään kiirettä mihinkään suuntaan. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta koin tekiessäni uskoakseni vastaavan oivalluksen kuin peruskoululainen lapsi, kun oikea muoto alkoi syntyä... Oli se aika ihana tunne... :-)

 

Edellä oleva virkkausesimerkki on yksi niistä, joita voinen jatkossakin käyttää, kun olo on rauhaton ja keskittymiskyvytön. Toinen omalla kohdallani toimiva esimerkki rauhattoman olon lievitykseen liittyy tähän:

 

 

Kyseessä on harjanvarsi, koko 1400 x 24. Mitähän omaa oloa rauhoittavaa tällä voisi tehdä? Enkä nyt puhu mistään rauhattomaan oloon syypäiden paukuttamisesta tms. ... Ihan käytän tätä yksikseni, mutta mihin... Arvauksia saa esittää kommentoimalla... ;-)

Muodonmuutosta...

Tänään Snellussa (= Snellman-korkeakoulussa) huovutimme veden ja mäntysuovan avulla pääsiäistipuja - tai niitä niistä piti tulla, mutta tuli... no, pääsiäismuna - ainakin minulle :-)

Ensin tehtiin kuiva pallo lampaanvillasta. Sitä sitten alettiin kastelemaan kuumalla vedellä ja saippuoimaan mäntysuovalla. Jossain vaiheessa palloa oli tarkoitus muokata tipun muotoiseksi, mutta jostain syystä minun tipuni muoto hävisi joka kerta ja huomasin taas tekeväni pääsiäismunaa. Kenties tämä johtui siitä, että olen tällä viikolla miettinyt, voisiko virkaten saada aikaiseksi soikean munan. Olen vaan sellaisella "vaihteella", että en osaa tehdä nyt tipuja :-)

 

No mutta, pitihän sitä tipuakin vielä yrittää kuitenkin. Aikaa oli sen verran vähän jäljellä, että keskenhän se jäi, mutta tärkeintä olikin se tunne siitä, miltä tuntuu, kun villa pallo tosiaan muutti muotoaan joksikin muuksi, joka tälle kertaa muistutti tosiaan tipua - no, ainakin enemmän kuin ensimmäinen yritys :-)

 

 

 

Mahdollista olisi ollut huovuttaa päällimmäinen kerros keltaiseksi keltaisella villalla ja tehdä myös tipulle silmät ja nokka, mutta aika loppui kesken. Taas sain kuitenkin jonkinlaisen kokemuksen siitä, mitä lapset (ehkä?) kokevat steinerpäiväkodeissa ja steinerkouluissa kädentöitä tehdessään.

 

Jokin aika sitten virkkasimme Snellussa palloja. Kaikki tekijät olivat aikuisia, mutta opettajan mukaan ryhmässä tuli esiin steinerkoulun luokan koko kirjo. Joku teki pallon tosi nopeasti, joku todella hitaasti puraten useaan kertaan (kuten minäkin...) ja joku siltä väliltä. Ja mikä oivalluksen tunne siitä tulikaan, kun työ lopulta omasta mielestäkin alkoi oikeasti muistuttaa palloa.

 

Mielenkiintoista on ollut tehdä myös niitä taiteellisia töitä, joissa kaikille on annettu samanlaiset ohjeet ja miten monia erilaisia lopputuloksia niillä samoilla ohjeilla onkaan syntynyt... Tämä on näkynyt selkeästi esimerkiksi maalauksissa. Ensimmäisen talven savityötkin olivat hyvinkin erilaisia, vaikka ohjeet olivat samat. Savitöitä vaan ei säilytetty, vaan työt piti murentaa takaisin savisäkkiin. Vaikka omat työt eivät omasta mielestä mitään kovin ihmeellisiä taideteoksia olleetkaan, ei niiden rikkominen tuntunut kovin kivalta...

 

Kohta juna saapuu Kouvolaan, joten tässä oli kaikki tälle kertaa. Lisää käsitöitä, kuten virkattuja palloja ja kenties niitä pääsiäismuniakin, sekä kaikenlaista muutakin tulee taas piakkoin. Kommentteja saa jättää ;-)

 

PÄÄSIÄINEN LÄHESTYY...

... ja niin lähestyvät myös Kymenlaakson steinerkoulun Pääsiäismyyjäiset. Tervetuloa!

 

 

Olen viime vuosina suunnitellut tekeväni jos vaikka mitä myyntiin Pääsiäis- ja Joulumyyjäisiin - suunnitelmaksi vaan on suurin osa suunnitelmista jäänytkin. Nyt kun työtunnit sopivasti juuri tässä loppukevääksi vähenivät, olen taas kerran tehnyt suunnitelmia, jotka tällä kertaa aion myös toteuttaa - tai siis ainakin osan niistä :-) Jääköön vielä salaisuudeksi, mitä on tulossa. Toivottavasti saan lisättyä myyntipöydän syötävien sekä koristeiden osuutta tällä kertaa.

Kädentöitä

Kädentyöt kuuluvat oleellisena asiana steinerpedagogiikkaan ja niiden tekemisestä on tämä "steineräitikin" päässyt nauttimaan oman "steinerkoulu-uransa" aikana. Lukuvuodelta 2013-2014 osui tänään käteeni itse veistetty voiveitsi, joka on toistaiseksi ainakin ollut vain koristeena. Veistourakka oli niin tuskainen, että eihän lopputulosta raaski käyttää :-) Varsinkin oksanpaikka oli melkoisen haasteellinen veistettävä, mutta valmista tuli lopulta.

Toinen lukuvuodelta 2013-2014 peräisin oleva kädentyö, joka osui tänään kohdalle, on veden ja saippuan avulla tehty huovutustyö. Tämä oli myös mielenkiintoinen työ, koska en ollut mitään tätäkään vastaavaa koskaan ennen tehnyt.

 

 

Itse sidottu kirja on tullut laitettua niin hyvään talteen, etten sitä tänään äsken etsiessäni löytänyt. Laitan sen kuvan tänne, kunhan se hyvä piilo selviää :-)

Viime lukuvuonna aloitettu isompi nukke ja tänä lukuvuonna aloitettu pikkunukke ovat edelleen kesken. Tämä ei johdu siitä, etten olisi tykännyt ommella nukkeja käsin. Jotenkin vaan moni homma tuntuu jäävän minulta kesken, kun en syvällä sisimmässäni usko osaavani tehdä niitä valmiiksi. Näin on tainnut käydä nukkejenkin kanssa. Ja toisaalta kyse lienee myös tahdosta. En vaan saa tehtyä joitakin asioita, vaikka suunnittelen ne tekeväni. Olisikohan asia toisin, jos olisin aikanaan itse päässyt steinerkouluun...

 

Lisää käsitöitä ja muutakin tulossa lähipäivinä...

Täällä taas - piiiiiiiiitkästä aikaa

Kylläpä onkin vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi tätä blogiani päivitellyt. Keväältä 2014 on jäänyt päivittämättä ainakin Pääsiäismyyjäiset ja syksyltä 2014 Joulumyyjäiset. Mutta nyt on tarkoitus ihan aikuisten oikeasti alkaa tätä blogia taas kirjoittamaan.

 

Mikä sitten on ollut syynä tähän katkokseen kirjoittelussani? Kyllästyminen steinerpedagogiikkaan? No ei suinkaan, vaan tilanne on aivan päinvastainen. Kun aloitin itse "steinerkoululaisen urani" Snellman-korkeakoulussa (yleisopinnot viikonloppuopintoina työn ohessa) syksyllä 2013, sain samaan aikaan viransijaisuuden kunnallisesta yläkoulusta (laaja-alaisen erityisopettajan sijaisuus). Nuo kaksi olivat sellainen yhdistelmä, että lähes kaikki muu (mm. blogien kirjoittelu) jäi väkisin vähän vähemmälle. Moni työkaveri ihmetteli, että miten jaksan käydä työviikon päätteeksi vielä Helsingissä opiskelemassa. Vastaus oli selvä - jos en olisi käynyt viikonloppuisin opiskelemassa, en olisi jaksanut käydä töissä. Niin kertakaikkisen voimistavaa oli käydä tapaamassa samanhenkisiä ihmisiä ja tekemässä käsitöitä (huovutus, ompelu käsin, veisto, kirjansidonta) ja savitöitä sekä laulamassa (vaikka en edes ole koskaan mielestäni osannut laulaa, Snellman-korkeakoulussa sekin on ihan erilaista kuin muualla) ja tekemässä erilaisia eurytmia- ja itsekasvatusharjoituksia.

 

Miksi sitten en kirjoittanut kesällä 2014... No, mielessä se kirjoittelu joskus oli, mutta vietin aikaa perheen kanssa ja toisaalta, kun tytötkin olivat lomalla, ei koulu ollut niin kovin paljoa mielessä eikä tullut aiheeseen liittyen mitään kirjoitettuakaan. Syksyllä 2015 jatkoin opintojani Snellman-korkeakoulussa sekä Jyväskylän avoimessa yliopistossa sekä aloitin myös opettajan pedagogiset opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Blogin kirjoittaminen ei jotenkin siinä kaiken keskellä muistunut mieleen :-)

 

Syksyllä 2014 sain yhtäkkiä muutamia 1-3 päivän sijaisuuksia alakouluista. Aiemmin en ole alakouluissa opettajana toiminut. Ensimmäinen sijaisuus oli 1. luokan opettajan sijaisuus - ja kuinka ollakaan - seuraavana viikonloppuna oli Snellman-korkeakoululla aiheena koulunsa aloittava lapsi. Temperamenteista puhuttaessa näin silmissäni selvästi sen luokan, jota olin viikolla opettanut. Seuraavana - vai oliko sitä seuraavana - viikonloppuna oli aiheena 9-vuotias lapsi ja mistä minulle soitettiin heti alkuviikosta - alakoulusta ja pyydettiin pariksi päiväksi opettamaan 3. luokkaa. Muitakin sattumia opintojen ja sijaisuuksien välillä on ollut, mm. se, että kasvatustieteen proseminaarityötä tehdessäni ja erästä 5.-6.-luokkalaisista tehtyä tutkimusta lukiessani mietin, että minulla ei ole kokemusta sen ikäisistä juurikaan - sen ikäisten opettamisesta puhumattakaan... Voitte arvata mitä tapahtui :-) No, puhelin soi ja minua pyydettiin pariksi päiväksi opettamaan 5.-6.-luokkalaisia. Omaa tutkimustani teen 7.-luokkalaisiin liittyen ja jossain vaiheessa vuodenvaihteen paikkeilla mietin, että voisihan sitä olla kiva päästä taas opettamaan yläkouluun. Nyt olin sitten tammikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin päätoisena / lähes päätoisena opettajana yläkoulussa ja jatkan vielä kevään loppuun muutamia tunteja viikossa.

 

Nyt mielessä pyörii monia kirjoitettavia asioita niin tyttöjen koulutiehen  kuin omiin tämän talven steinerpedagogiikan opintoihinkin liittyen. Kouvolan steinerpäiväkotien ja Kymenlaakson steinerkoulun Pääsiäismyyjäisetkin ovat tulossa huhtikuun alussa. Niistä laitan tänne lisätietoja heti, kun vaan päivitetyt tiedot itse saan.

 

Facebookista löydät Kymenlaakson steinerkoulun täältä:

 

Kymenlaakson steinerkoulu Facebookissa