Uusi syksy - uudet kujeet

Aika lailla vähiin on jäänyt tämän blogin kirjoittaminen, vaikka sen viime keväänä suurella innolla aloitin.. No, nyt jatketaan sitten uudella entistä suuremmalla innolla eteenpäin :-)

Kuten olen jo aiemmin maininnutkin, steinerpäiväkodit keräävät varoja toimintaansa mm. erilaisilla myyjäistapahtumilla. Tänä vuonna Joulumyyjäiset järjestetään yhdessä Kymenlaakson steinerkoulun kanssa. Sinne olisi itselläkin tarkoitus jotakin myytävää lahjoittaa, tosin vähän hakusessa on vielä se, että mitä se sitten oikein olisi..

Facebookista lisätietoa tämän syksyn joulumyyjäisistä löytyy täältä: Steinerkoulun ja -päiväkotien joulumyyjäiset.

Ja tässä vielä mainos:

Kymenlaakson steinerkoulun joulumyyjäiset on perinteisesti järjestetty aina samana päivänä Teknikkatalolla ja Kuusankoskitalolla. Tänä vuonna Kuusankoskitalolle on kutsuttu mukaan myös Kouvolan steinerpäiväkodit.

Olen jo useamman kerran ollut myyjänä steinerpäivkotien sekä steinerkoulun myyjäisissä ja se on ihan mukavaa hommaa. Itse itsensä työllistävänä on mahdollista osallistua myyjäisiin myyjänä, kun voi itse valita työaikansa :-) Kaikkien ei tietenkään ole mahdollista olla myymässä keskellä päivää, mutta se näissä myyjäisissä onkin niin hyvä juttu, että niihin voi osallistua monella eri tavalla. Ken tykkää leipomisesta, voi leipoa pullia, kakkuja, pipareita, piirakoita, leipiä tai mitä nyt keksiikään ja lahjoittaa ne myytäväksi. Jos on enemmän käsityöihminen, voi neuloa, virkata, huovuttaa tai askarrella myytävää. Varmasti on myös ihmisiä, jotka eivät koe kuuluvansa kumpaankaan ryhmään. Jos on mahdollista, voi myyjäisissä poiketa itse vaikkapa ruokatunnilla ja tehdä ostoksia esim. työpaikan kahvipöytään. Tai jos ei ehdi itse paikalla käymään, niin vielä on sellainen mahdollisuus, että mainostaa tapahtumaa ystäville, sukulaisille, naapureille jne. ja osallistuu sillä lailla tapahtumaan.

Yksittäisiä kokemuksia matkan varrelta

Muistelin tässä talvea 2010-2011, kun vanhempi tyttäremme kävi eskaria steinerpäiväkodissa. Hän on aina tykännyt piirtää ja värittää paljon. Eräänä päivänä hän esitteli minulle piirroksensa ja sanoi: "Äiti, minä tarvitsin tähän vihreää väriä eikä minulla ollut vihreää tussia, joten käytin sinistä ja keltaista". Eskarissa oli juuri samalla viikolla maalattu keltaisella ja sinisellä värillä.

Steinerpolkumme alkoi niin, että minä halusin laittaa vanhemman tyttäremme eskariin nimenomaan steinerpäiväkotiin. Kaikki - tai ainakin lähes kaikki - läheiset ympärilläni vastustivat aluksi ajatusta. Syitä oli useampia: pitkä kuljetusmatka, lähialueen kaverit eri eskarissa/koulussa (tämäkin siis oli aikuisten syy - tyttö itse ei sitä murehtinut) yms. Olin kuitenkin saanut eräältä tutulta tekstiviestimainoksia meitä lähimmän steinerkoulun tapahtumista jo silloin, kun vanhempi tyttäremme oli vauva ja asia oli kai jo siitä asti jotenkin hautunut mielessäni. Lisäksi olin suorittanut aikanaan Kasvatustieteen perusteet avoimeen yliopistoon ja tutustunut steinerpedagogiikkaan opinnoissani. Niinpä pidin pääni ja sain mitä halusin - tyttäremme aloitti eskarin steinerpäiväkodissa syksyllä 2010. Ei mennyt kovin kauaa, kun epäilijä/vastustaja toisensa jälkeen alkoi todeta, miten hyvää steinerpäiväkoti tyttärellemme teki. Niihin aikoihin tyttäremme mm. piirsi itse lehtiä ja saneli niiden tarinan aikuiselle, joka kirjoitti sen lehtiin. Tyttö nautti kovasti, kun sai viedä yhden näistä lehdistään steinerpäiväkotiinkin ja se luettiin siellä ääneen kaikille.

Kesällä 2011 nuorempi tyttäremme oli hiukan huolissaan siitä, että pitääkö hänen mennä uuteen tarhaan yksin ilman isosiskoa. Kun hänelle selitettiin, että isosisko menee kouluun, hän kysyi, että tuleeko äiti sitten hänen kanssaan tarhaan. Tyttö kuitenkin jäi päiväkotiin ihan hienosti, tosin silloin kun äiti vei, ei äiti olisi saanut lähteä pois... Tyttö valitti usein, että kukaan ei leiki hänen kanssaan ja että hän on päiväkodissa aina yksin. Päiväkodin henkilökunta alkoi kuitenkin kiinnittää asiaan todella hienosti huomiota ja rohkaisemaan tytärtämme liittymään toisten leikkeihin. He myös ohjasivat toisia lapsia pyytämään meidän tytärtämme omiin leikkeihinsä. Kyllä oli äidin hämmästys suuri, kun eräänä talviaamuna tyttö ei roikkunutkaan äidissä kiinni suupielet alaspäin, vaan sanoi suu korvissa: "Mene!" ja vilkutti. Kyseisenä aamuna eräs toinen keskiryhmän tyttö pyysi tyttäremme mukaan leikkiinsä melkein heti, kun päiväkodin pihaan pääsimme.

Steinerpedagogiikasta

Sekä steinerpedagogisesta varhaiskasvatuksesta että steinerkouluista löytyy paljon tietoa täältä:
http://www.steinerkoulu.fi/index.php?page=vksuunnitelma

Meidän oma "steinerpolkumme" alkoi syksyllä 2010, kun vanhempi tyttäremme aloitti esikoulun Kouvolan steinerpäiväkoti Aamuruskossa. Sitä ennen hän oli käynyt seurakunnan kerhossa 2 kertaa viikossa. Päiväkodissa kumpikaan tyttäremme ei ollut aiemmin ollut.

Myöhemmin syksyllä meille tarjottiin puolipäiväistä osaviikkoista paikkaa myös meidän nuoremmalle tyttärellemme ja kylläpä tytöt riemastuivat, kun kuulivat, että pikkusiskokin pääsee "eskariin" :-) Koska tytöt olivat siihen saakka olleet pääasiassa kotona ja minulla oli edelleen mahdollisuus olla kotona, kävi vanhempi tyttäremme eskarissa vain 4 kertaa viikossa ma-to puoli päivää. Nuorempi tyttäremme kävi myös eskarissa (kuten hän itse sanoi) kolme kertaa viikossa ti-to puoli päivää. Viime syksynä vanhempi tyttäremme aloitti koulutiensä Kymenlaakson steinerkoulun (http://www.kymensteiner.net/pedagogiikasta/) ensimmäisellä luokalla. Nuorempi tyttäremme siirtyi viime syksynä Kouvolan toiseen steinerpäiväkotiin, Päivänkehrään Kuusankoskelle. Nyt hän käy siellä ma-pe puoli päivää.

Oleellinen osa steinerpedagogiikkaa on rytmi. Säännöllinen päivä- ja viikkorytmi luo turvallisuutta lapsen elämään. Päiväkodeissa on tietty rytmi mitä minäkin päivänä tehdään (vapaa leikki, leipominen, maalaaminen jne.). Aamuruskossa ollessaan meidän tytöt kyllä kuulivat aina viikon sadun, mutta heiltä jäi aina perjantain nukketeatteri ko. sadusta näkemättä. Varsinkin nuoremman kohdalla huomasi selvästi, että päiväkodin porukkaan sisään pääseminen ei sujunut ihan helposti, kun ei voinut olla porukassa mukana kaikkina päivinä. Toisilla lapsilla oli ns. omia juttuja, kun monet heistä jo muutenkin tunsivat toisensa ennestään. Kun meidän nuoremmalta tyttäreltä kysyttiin talvella 2010-2011, kuka tarhassa on hänen paras kaverinsa, sanoi hän aina siskonsa nimen. No, tytöt olivat tarhassakin paljon yhdessä esim. yhteisen ruokailun ja yhteisen ulkoilun aikana.

Steinertarhan esikoulussa ei ole valmiita eskarivihkoja, vaan esikoululaiset tekevät itse oman vihkonsa. Siitä meidän vanhempi tyttäremme tykkäsi kovasti, olihan hän muutenkin tehnyt jo monia omia lehtiä ennen eskariin menoa.

Kouvolan steinerpäiväkotien yhteiset Pääsiäismyyjäiset

Kouvolan steinerpäiväkotien toiminnan pyörittämiseksi steinerpäiväkotien kannatusyhdistys kerää varoja mm. erilaisilla myyjäistapahtumilla. Kannatusyhdistyksen muodostavat päiväkotien lasten vanhemmat.