Syksy on hujahtanut melkoisella vauhdilla - eikä varmaankaan vähiten siksi, että noin viikko ennen koulujen alkua sain yhtäkkiä yllättäen työpaikan täksi lukuvuodeksi (toukokuun loppuun saakka). Kun tässä sitten vielä ovat menossa avoimen yliopiston kasvatustieteen aineopinnot sekä steinerpedagogiikan yleisopinnot viikonloppuopintoina, aika tuntuu suorastaan lentävän..
Vanhempi tyttäremme käy nyt Kymenlaakson Steinerkoulun kolmatta luokkaa ja nuorempi on esikoulussa Steinerpäiväkoti Päivänkehrässä Kuusankoskella. Pikku hiljaa täytynee muuttaa blogin nimi joksikin muuksi, koska varsinaisia päiväkotikokemuksia minulla ei enää kovin kauaa ole teille jakaa..Sen sijaan nyt on jo jaettavaksi kertynyt omia kokemuksia steinerpedagogiikkaan liittyen.
Tänä viikonloppuna teimme Snellmankorkeakoululla harjoituksen, jossa piti saada pitkä keppi (kuin harjanvarsi) pysymään vaakasuorassa oikean etusormen päällä. Ajatus tuntui aluksi ihan mahdottomalta ja kepit kolisivatkin lattialle vilkkaaseen tahtiin. Sitten opettaja antoi tärkeän neuvon; ei saa jatella keppiä, vaan pitää ajatella omaa tasapainoa ja keskittyä siihen, että selkä on suorassa ja tasapaino vakaa - ja kuinka ollakaan - keppi pysyi sormen päällä. No, toinen harjoitus (sama keppi pystyssä keskisormen sormenpäässä) ei sitten ihan vielä onnistunut, mutta ehkä ensi kerralla :-) Joka tapauksessa tunne sen ensimmäisen harjoituksen onnistuessa oli sanoin kuvaamaton. Se keppi vaan kesti ja kesti ja en tiedä kuinka kauan olisi kestänytkään, mutta sitten harjoitus piti lopettaa. Samanlainen mahtaa olla tunne lapsella, joka pähkäilee vaikkapa vaikeaa matematiikan tehtävää ja sitten yllättäen ymmärtää, mitä pitää tehdä.
Steinerpäiväkodeissa ja steinerkouluissa vietetään marraskuussa Lyhtyjuhlaa. Mekin valmistimme tänä viikonloppuna Snellmankorkeakoululla lyhdyt (tosin oma lyhtyni oli vielä kotiin tullessa kaikkea muuta kuin lyhdyn näköinen - lyhty siitä kuitenkin tuli). Tällainen lyhty valmistetaan kuulemma steinerkouluissa kuudennella luokalla:
Ja tässä sama lyhty käytössä:
