Viime syksynä olin taas jatkavinani tätä steinerblogia "uudella innolla" eteenpäin. Toisin kuitenkin kävi - en saanut aikaiseksi yhtään tekstiä koko talvena. Jotenkin se aika vaan meni johonkin..
Nyt tulevana talvena aion oikeasti kirjoittaa tätä blogia huomattavasti ahkerammin. Meidän perheeseen on nimittäin tulossa uusi "steinerkoululainen". Ei - en ole raskaana :-) - jos sitä mietitte. Minut on hyväksytty Snellman-korkeakouluun suorittamaan steinerpedagogiikan perusopintoja 2-vuotiseen viikonloppukoulutukseen. Odotan mielenkiinnolla esimerkiksi eurytmiaa ja taideopintoja. Olen aina mielestäni ollut todella huono piirtäjä ja maalaaja - osittain (tai itse asiassa varmaan todella suurelta osin) siksi, koska olin koulukiusattu peruskoulun 3. luokalta 9. luokalle. Eräs peruskoulun "painajainen" (tai miksi sitä kutsuisi) oli se, kun yhdellä kuvaamataitotunnilla piti vaihtaa piirustus (vai maalausko se oli) jonkun luokkakaverin kanssa ja jatkaa sitten luokkakaverin piirustus/maalaus loppuun. Kaikkien mielestä olin todella huono piirtäjä/maalaaja eikä kukaan halunnut vaihtaa työtään kanssani. Paras ystäväni (jonka kanssa loppujen lopuksi ennätimme olla ystäviä lähes 30 vuotta, mutta joka sitten kuoli molemminpuoliseen keuhkoveritulppaan 35-vuotiaana) vaihtoi työtään kanssani. Silloin ajattelin hänen tehneen sen säälistä minua kohtaan, vaikka sitten myöhemmin tajusin, että kyllä hän saattoi vaihtoa ihan oikeasti halutakin. No, joka tapauksessa nyt odottaessani steinerpedagogiikan opintojen alkua, en pelkää tulossa olevia taideopintoja, vaan odotan niitä suurella mielenkiinnolla. Jostain syystä minulle on viime aikoina tullut "suuri" tarve ilmaista itseäni kirjoittamalla. Myöskään piirtäminen ja maalaaminen eivät tunnu niin vastenmielisiltä (tai mitä termiä siitä käyttäisi), kuten aikaisemmin. Jo muutama vuosi sitten, kun MVT-opintoihin liittyvällä psykologian kurssilla teimme muutamia piirämis-/värittämistöitä, minusta tuntui, että se oli jotenkin tosi hyvä juttu. En osaa kuvata sitä sanoin, mutta tuntui ikään kuin jotakin olisi "vapautunut" sisältäni.
Mm. tuo kuvaamataitotunnin töiden vaihtaminen on jäänyt mieleeni sellaisena kokemuksena (kunnallisesta) peruskoulusta, jota en haluaisi tytärtemme koskaan kokevan. Siinä kai sitten on yksi syy, miksi vanhempi tyttäremme käy steinerkoulua (menee 3. luokalle elokuussa) ja nuorempi tyttäremme on steinerpäiväkodissa (tosin vain puolipäiväisenä, mutta puolipäiväisyys lienee kokonaan toisen blogikirjoituksen aihe).
Jatkossa siis tyttäriimme liittyvien tarha- ja koulujuttujen lisäksi tulette saamaan tarinoita minun steineropinnoistani - halusitte tai ette :-)
