Joulu lähestyy... ja niin lähestyvät taas myös perinteiset Kymenlaakson Steinerkoulun Joulumyyjäiset. Tervetuloa tekemään jouluisia ostoksia torstaina 5.12.2013 Kuusankoskelle Tekniikka- ja Ympäristötalolle (osoite: Valtakatu 33, Kuusankoski) klo 8 - 11 ja/tai Kuusankoskitalolle (osoite: Kymenlaaksonkatu 1, Kuusankoski) klo 10 - 14.

Lyhtyjuhlasta ja vähän muustakin..

Syksy on hujahtanut melkoisella vauhdilla - eikä varmaankaan vähiten siksi, että noin viikko ennen koulujen alkua sain yhtäkkiä yllättäen työpaikan täksi lukuvuodeksi (toukokuun loppuun saakka). Kun tässä sitten vielä ovat menossa avoimen yliopiston kasvatustieteen aineopinnot sekä steinerpedagogiikan yleisopinnot viikonloppuopintoina, aika tuntuu suorastaan lentävän..

Vanhempi tyttäremme käy nyt Kymenlaakson Steinerkoulun kolmatta luokkaa ja nuorempi on esikoulussa Steinerpäiväkoti Päivänkehrässä Kuusankoskella. Pikku hiljaa täytynee muuttaa blogin nimi joksikin muuksi, koska varsinaisia päiväkotikokemuksia minulla ei enää kovin kauaa ole teille jakaa..Sen sijaan nyt on jo jaettavaksi kertynyt omia kokemuksia steinerpedagogiikkaan liittyen.

Tänä viikonloppuna teimme Snellmankorkeakoululla harjoituksen, jossa piti saada pitkä keppi (kuin harjanvarsi) pysymään vaakasuorassa oikean etusormen päällä. Ajatus tuntui aluksi ihan mahdottomalta ja kepit kolisivatkin lattialle vilkkaaseen tahtiin. Sitten opettaja antoi tärkeän neuvon; ei saa jatella keppiä, vaan pitää ajatella omaa tasapainoa ja keskittyä siihen, että selkä on suorassa ja tasapaino vakaa - ja kuinka ollakaan - keppi pysyi sormen päällä. No, toinen harjoitus (sama keppi pystyssä keskisormen sormenpäässä) ei sitten ihan vielä onnistunut, mutta ehkä ensi kerralla :-) Joka tapauksessa tunne sen ensimmäisen harjoituksen onnistuessa oli sanoin kuvaamaton. Se keppi vaan kesti ja kesti ja en tiedä kuinka kauan olisi kestänytkään, mutta sitten harjoitus piti lopettaa. Samanlainen mahtaa olla tunne lapsella, joka pähkäilee vaikkapa vaikeaa matematiikan tehtävää ja sitten yllättäen ymmärtää, mitä pitää tehdä.

Steinerpäiväkodeissa ja steinerkouluissa vietetään marraskuussa Lyhtyjuhlaa. Mekin valmistimme tänä viikonloppuna Snellmankorkeakoululla lyhdyt (tosin oma lyhtyni oli vielä kotiin tullessa kaikkea muuta kuin lyhdyn näköinen - lyhty siitä kuitenkin tuli). Tällainen lyhty valmistetaan kuulemma steinerkouluissa kuudennella luokalla:

Ja tässä sama lyhty käytössä:

 

Täällä olen - vaikka tekstien määrästä sitä ei huomaakaan.. :-)

Viime syksynä olin taas jatkavinani tätä steinerblogia "uudella innolla" eteenpäin. Toisin kuitenkin kävi - en saanut aikaiseksi yhtään tekstiä koko talvena. Jotenkin se aika vaan meni johonkin..

Nyt tulevana talvena aion oikeasti kirjoittaa tätä blogia huomattavasti ahkerammin. Meidän perheeseen on nimittäin tulossa uusi "steinerkoululainen". Ei - en ole raskaana :-) - jos sitä mietitte. Minut on hyväksytty Snellman-korkeakouluun suorittamaan steinerpedagogiikan perusopintoja 2-vuotiseen viikonloppukoulutukseen. Odotan mielenkiinnolla esimerkiksi eurytmiaa ja taideopintoja. Olen aina mielestäni ollut todella huono piirtäjä ja maalaaja - osittain (tai itse asiassa varmaan todella suurelta osin) siksi, koska olin koulukiusattu peruskoulun 3. luokalta 9. luokalle. Eräs peruskoulun "painajainen" (tai miksi sitä kutsuisi) oli se, kun yhdellä kuvaamataitotunnilla piti vaihtaa piirustus (vai maalausko se oli) jonkun luokkakaverin kanssa ja jatkaa sitten luokkakaverin piirustus/maalaus loppuun. Kaikkien mielestä olin todella huono piirtäjä/maalaaja eikä kukaan halunnut vaihtaa työtään kanssani. Paras ystäväni (jonka kanssa loppujen lopuksi ennätimme olla ystäviä lähes 30 vuotta, mutta joka sitten kuoli molemminpuoliseen keuhkoveritulppaan 35-vuotiaana) vaihtoi työtään kanssani. Silloin ajattelin hänen tehneen sen säälistä minua kohtaan, vaikka sitten myöhemmin tajusin, että kyllä hän saattoi vaihtoa ihan oikeasti halutakin. No, joka tapauksessa nyt odottaessani steinerpedagogiikan opintojen alkua, en pelkää tulossa olevia taideopintoja, vaan odotan niitä suurella mielenkiinnolla. Jostain syystä minulle on viime aikoina tullut "suuri" tarve ilmaista itseäni kirjoittamalla. Myöskään piirtäminen ja maalaaminen eivät tunnu niin vastenmielisiltä (tai mitä termiä siitä käyttäisi), kuten aikaisemmin. Jo muutama vuosi sitten, kun MVT-opintoihin liittyvällä psykologian kurssilla teimme muutamia piirämis-/värittämistöitä, minusta tuntui, että se oli jotenkin tosi hyvä juttu. En osaa kuvata sitä sanoin, mutta tuntui ikään kuin jotakin olisi "vapautunut" sisältäni.

Mm. tuo kuvaamataitotunnin töiden vaihtaminen on jäänyt mieleeni sellaisena kokemuksena (kunnallisesta) peruskoulusta, jota en haluaisi tytärtemme koskaan kokevan. Siinä kai sitten on yksi syy, miksi vanhempi tyttäremme käy steinerkoulua (menee 3. luokalle elokuussa) ja nuorempi tyttäremme on steinerpäiväkodissa (tosin vain puolipäiväisenä, mutta puolipäiväisyys lienee kokonaan toisen blogikirjoituksen aihe).

Jatkossa siis tyttäriimme liittyvien tarha- ja koulujuttujen lisäksi tulette saamaan tarinoita minun steineropinnoistani - halusitte tai ette :-)